Maanantaina Otto teki itselleen epätyypillisen tempun katoamalla metsään iltapimeässä lenkillä ollessamme. Kyllästyin kiristyvässä pakkasessa pian koiran huuteluun ja lähdin kotiin hakemaan apuvoimia. Ajelimme kahdella autolla lähialueen metsäteitä läpi pysähtyen välillä huutelemaan ja pillittämään koiraa, ja reilun tunnin kateissa olon jälkeen karkulainen ilmaantuikin takaisin voimakkaasti kalalta(!?) haisten. Ehkä metsästä oli löytynyt herkkuja, koska iltaruoka jäi Otolta osittain syömättä. Tällaistakaan ihmettä en muista koskaan ennen tapahtuneen. Maanantai-illan jälkeen kaikki ruokailut ovat sujuneet Otolta poikkeuksellisen rauhalliseen tahtiin, mutta oksentelua tai muitakaan ylimääräisiä oireita ei ole ilmaantunut. Toivottavasti kyse ei ole mistään vatsanväänteitä tai sydänsuruja vakavammasta.
Oton morsiamen henkilöllisyyden voi jo nyt varmasti täälläkin julkaista, eli kyseinen tollerineito on Hulivilin Stepping Rose "Ria".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti