lauantai 19. syyskuuta 2009

Ensimmäinen nomestartti

on nyt onnellisesti takana, tänään nimittäin kävimme Vesilahdella Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen järjestämässä kokeessa.

Tuomari Ari-Pekka Fontell arvioi meitä seuraavasti:

Haku: Esittää hyvävauhtista hakua kattaen hyvin aluetta
Ohjattavuus: Ottaa linjaa
Paikallistamiskyky: Näkee hyvin molemmat pudotukset. Noutaa molemmat linnut mutta tarvitsee useita lähetyksiä
Riistan käsittely: Voisi olla huolellisempi
Jäljestämiskyky: -
Muut ominaisuudet: Reagointi laukaukseen kiihtynyt
Yleisvaikutelma: Erittäin hyvin hakualueella työskentelevä koira. Ottaa hyvin tähän luokkaan ohjausta, jotta tehtävä saadaan tehtyä. Puutteet markkeeraustehtävässä sekä riistankäsittelyssä pudottavat palkintosijaa.

Omat kommentit: Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella, jossa lokki lensi veteen parinkymmenen metrin päähän, ja varis selvästi eri suuntaan pellonreunametsikköön noin viidenkymmenen metrin päähän. Otto näki hyvin lokin, mutta pelkäsin sen jättävän variksen katsomatta kun pää ei kääntynyt laukauksen suuntaan. Onneksi heittäjä piti ääntä, joka kiinnitti Oton huomion ja se markkeerasi myös variksen. Lähetin Oton matkaan, ja se juoksi ulvoen kohti varista. Juuri ennen pudotuspaikkaa Otto kääntyi takaisin ja juoksi rantaan katsomaan lokkia lähtemättä kuitenkaan uimaan. Kutsuin Oton pois ja lähetin uudestaan samalla tuloksella. Kolmannella lähetyksellä varis palautui muutaman metrin päähän minusta, ja uusintakehotusten jälkeen käteen asti. Lähetin lokille, joka palautui myös kunhan Otto löysi mieleisensä veteenmenokohdan. Vesipedollekin näköjään aiheutti päänvaivaa lähes umpeenkasvanut järvi, jossa kyllä epäilemättä oli vaikea uida. Pääsimme aloittamaan haun, ja ensimmäisen palautuksen jälkeen oli vuorossa ohjaus veteen. Ohjausriistana oli lokki noin viidentoista metrin päässä kaislikkoniemekkeen takana, eli koira ei nähnyt riistaa lähetyspaikalta. Otto lähti reippaasti veteen, mutta vasempaan haluamaltani linjalta (edellisen markkeerauslokin suuntaan). Todettuuaan markkeerauspaikan tyhjäksi Otto kaarsi oikealle ja parilla lisäkehotuksella sain sen melko vaivattomasti lokille. Loppukoe olikin sitten hakuruudun tyhjennystä. Hakualue oli tiheää heinikkoa/kaislikkoa/osmankäämiä, eikä koiran toiminnasta saanut haun aikana mitään näköhavaintoa. Tasaiseen tahtiin Otto kuitenkin toi pari fasaania, lokin ja variksen ja lopulta tuomari totesi että kiitos riittää. Alun sähläys oli aika kamalaa katsottavaa, mutta loppua kohden kierrokset laskivat ja riistat alkoivat palautua käteen asti. Suurin osa taisi kyllä pudota muutamaa metriä ennen minua, minkä tuomarikin totesi laskevan palkintosijaamme. Otolla on kuulemma kuitenkin edellytykset korkeallekin, jos saan palautukset ja yleisen koiran hallinnan kuntoon. Nytpä ainakin tiedän, mitä pitää treenata. Hakuun täytyy kyllä olla tyytyväinen, entisestä suurimmasta ongelmastamme näyttää nyt tulleen vahvin osa-alueemme.

2 kommenttia:

  1. Hieno juttu! Nyt sitten vaan treenaamaan malttia:-)
    Meillä on juoksut juostu, joten pääsemme taas mukaan treeneihin.

    VastaaPoista
  2. Täytyy tosiaan ottaa nyt malttikuuri, eli yritämme käydä mahdollisimman paljon yhteistreenissä passiivisuutta harjoittelemassa.

    VastaaPoista