Tuskailua Tampereella

Eilen suuntasimme Renun nokan kohti Tamperetta, jossa Rantasen Sanna veti Tampereen seudun tolleristeille taipparitreenejä. Helppoahan sen piti meille olla, kun taipparitasoiset tehtävät ovat kotona sujuneet hyvin. Yhteisharjoituksissa kompastuskivenämme on ylikuumenemisen lisäksi ollut haku, joka ei kummallakaan kahdesta aiemmasta yrityksestä ole onnistunut. Sama toistui eilenkin, kun Otto pääsi yrittämään lumiseen metsään tehtyä damihakua koko joukon viimeisenä. Heti lähetyksen jälkeen huomasin, että pojan ajatukset olivat ihan muualla kuin dameissa. Otto juoksi ensimmäisen damin ohi ihan vierestä ja alkoi haistelemaan muiden koirien jälkiä. Toinen yritys tehtiin motivoituna, eli dameja käytiin nostelemassa Oton katsellessa. Tulos oli kuitenkin yhtä surkea, kun Otto karkasi hakualueelta viereiselle pellolle muiden koirien pissoja haistelemaan. Kotona Otto kyllä osaa, eli kun teen hakuruudun itse, on Oton toiminta useimmiten varsin mallikasta. Vieraan ihmisen tekemä hakuruutu vierailla dameilla ja muiden koirien hajuilla höystettynä ei vaan toimi. Yhteisharjoituksissa häiriötekijöitä on ilmeisesti syytä pyrkiä vähentämään ja opetella hakua helpompien harjoitusten avulla. Eipä siis auta kuin hiihtäjä Sami Jauhojärveä lainaten painaa leuka rintaan ja suunnata kohti uusia pettymyksiä.